Historiken skrevs till orkesterns 100-årsjubileum år 2003 och publicerades tillsammans
med CD:n Ja må vi leva

Oheinen katsaus julkaistiin orkesterin 100-vuotisjuhlan yhteydessa Eläköömme -CD:n kanssa

suomi
De första åren

Det exakta datumet för Lappböle hornkapells födelse är höljt i dunkel, eftersom det är skralt med skriftlig dokumentation. På ett foto som finns bevarat av det första hornkapellet står årtalet 1902, på ett annat 1905. Men enligt boken Kyrkslätt förr och nu grundades det en hornseptett i norra Kyrkslätt år 1903. Det senare anses därför vara Lappböle hornkapells födelseår.
Fotot föreställer den tidens typiska hornseptett. En av pojkarna på bilden är Selim Skogberg, vars son Stig kom att spela med i hornkapellet när verksamheten upptogs på nytt på 1960-talet. Stig Skogberg utsågs också sedermera till hedersmedlem i hornkapellet. De första åren spelade hornseptetten under ledning av f.d. gardesmusikern Gustav Heiskanen. Därefter avstannade verksamheten för att återupptas först ett par årtionden senare, då Lappböle hornkapell upplevde en renässans under åren 1922–32. Då började åldern tynga många av spelarna och andra igen flyttade från orten p.g.a. depressionen. I och med kriget och utarrenderingen av Porkalaområdet till Sovjetunionen dog musiklivet ut så gott som helt. Men när området överraskande återlämnades redan 1956 började det flytta in också nya invånare till kommunen. En av de nyinflyttade var kommunalläkaren Nils-Erik Lang. På sina hembesök kom han i kontakt med en stor del av kommunens invånare och upptäckte i många hem instrument hängande på väggarna eller liggande i knutarna. Så hände det sig att han år 1963 lyckades samla ihop en skara intresserade blåsmusikanter och instrument och på så sätt fick igång verksamheten på nytt efter en paus på 30 år.

Åren 1963–1990
Besättningen i septetten 1963 bestod av ess-kornett, första b-kornett, två andra b-kornetter, althorn, tenorhorn, barytonhorn och tuba. De som spelade med i början av denna nya verksamhetsperiod var bl.a. Nils-Erik Lang tuba, Martin Wikström ess-kornett, bankdirektör Gösta Wikström trumpet, Stig Skogberg tenor, Per-Olof Munck och hans far som båda spelade kornett, samt Erik Sikström som förutom att han dirigerade också lärde sig att spela althorn. Orkestern övade till en början i bastun i Langens läkarbostad, där akustiken ibland var nästan öronbedövande god. Man spelade ur Lappböle hornkapells gamla handskrivna notböcker från början av seklet. Nya unga spelare från Lappböle började komma med, men ryktet hade spridit sig också längre bort. Redan 1964 slöt sig Rurik Sjöblom från Esbo till leden. Han kom att bli en långvarig och bärande kraft på sitt barytonhorn ända fram till år 1992. I mitten av 1960-talet bestod hornkapellet av 16 blåsare. Nya instrument införskaffades med stöd från de lokala bankerna på militärmusikkapellets auktioner som ordnades ännu på den tiden. Till det nygamla hornkapellets första uppträdanden hörde julmusik på julaftonen i Volshemmet, i centrumkyrkans klockstapel och i Haapajärvi begravningsplats kapell. Traditionen har fortgått oavbrutet till dags dato; varje julafton spelar en större eller mindre grupp ur orkestern några julsånger i centrumkyrkan och i kyrkan i Haapajärvi.

Det mest krävande och viktigaste uppträdandet under sextiotalet var utan tvekan deltagandet i festen som hölls med anledning av tioårsminnet av återbördandet av Porkalaområdet i januari 1966. När president Urho Kekkonen trädde in i salen stämde Lappböle hornkapell upp med Björneborgarnas marsch under Erik Sikströms ledning. Dessutom spelade hornkapellet en Ouvertyr av Frans von Suppé, samt Sovjetunionens nationalhymn och Vårt Land.

År 1969 knöts Lappböle hornkapells verksamhet till Kyrkslätts medborgarinstitut. Därmed fick hornkapellet övningsutrymme uppe på vinden i Welins snickeri i Lappböle. Två år senare flyttade kantor Erik Sikström till Sverige och Per-Olof Munck ledde hornkapellet under det följande verksamhetsåret. Redan i mitten av sextiotalet hade en ny dirigent, Veikko Gisselberg, kommit med i bilden. Till en början var han bara sporadiskt med, men fr.o.m. 1972 blev han fast knuten till hornkapellet. Med honom kom också nya spelare från Korsvägens musikkår i Esbo. När Gisselberg blev fast dirigent för hornkapellet slogs de båda orkestrarna ihop. Orkestrarnas bokföring hölls dock isär, men när man spelade i Kyrkslätt gick orkestern under namnet Lappböle hornkapell och när man spelade i Esbo hette orkestern Korsvägens musikkår. Sammanslagningen med Korsvägens musikkår breddade inte bara orkesterleden utan också repertoaren. Den mångårige ess-kornettisten Martin Wikström hade slutat spela i slutet av sextiotalet. I stället hade man fått en klarinettist med som spelade de höga ess-kornettstämmorna. Man började spela amerikanska marscher men även gamla tyska och svenska örhängen, potpurrier över folkmelodier, operettmelodier, valser, humppa, gamla salongsdanser, polonäser osv. Vid samma tidpunkt flyttade man också övningarna till Bygdebo i Vols. Årtiondets förnämsta uppträdande var utan tvekan i Finlandiahuset år 1975 i samband med kröningen av Svenskfinlands Lucia.

År 1980 firades Kyrkslätts 650-årsjubileum med konserter och jubileumsskiva. Lappböle hornkapell bidrog till skivan med Per-Olof Muncks marsch Friska vindar. Följande år företog orkestern en resa till Kronberg i Tyskland – hornkapellets dåvarande basunist Reiner Frommers hemstad. Det blev en oförglömlig upplevelse för de 12 musikanter som deltog i resan, en av de absoluta höjdpunkterna under åren 1963–1990. 1980-talet innebar inte bara träblåsarnas intåg i hornkapellet utan också kvinnornas. Outi Siiro på flöjt var den första modiga som kom med 1983. Samma år blev Veikko Gisselberg sjuk och taktpinnen övertogs av Per-Olof Munck som dirigerade hornkapellet fram till år 1986. Under Muncks ledning gav Lappböle hornkapell ut sin första egna skiva med musik dels från hornkapellets allra första år i början av 1900-talet, dels från den aktuella repertoaren.
Hösten 1985 började orkestern samarbeta med musikinstitutet i Kyrkslätt genom att erbjuda blåsinstrumentalister möjlighet att delta i orkesterverksamheten. En handfull ungdomar nappade på anbudet och blev trogna medlemmar för flera år framåt. Övningarna flyttades ner till Ljungheda i Kyrkslätt centrum, för att ungdomarna skulle ha lättare att komma dit. Samarbetet med musikinstitutet ledde också till att institutets dåvarande trumpetlärare Juha Määttänen övertog dirigentskapet följande år. Han dirigerade Lappböle hornkapell fram till hösten 1989 då han överraskande sade upp sig vid musikinstitutet och orkestern plötsligt stod utan dirigent.

Modern tid
Lappböle hornkapell befann sig sålunda hösten 1989 i en verklig kris. Liksom mången annan gång var det Nils-Erik Lang som räddade situationen. Han hittade Moa Thors som han hade spelat tillsammans med i Helsingfors hornorkester några år tidigare. Moa höll just på att avsluta en tvåårig dirigentutbildning och var intresserad av att få börja dirigera en orkester. Orkestern var i det här skedet ännu en skön blandning av gammal septettbesättning med alt- och tenorhorn och nyare blåsorkester med träblåsare: tre klarinetter och två flöjter. Repertoaren bestod till en del av septettarrangemang med transponerade stämmor för träblåsarna. I och med Moas intåg i orkestern började repertoaren ändra karaktär. Hon drog fram orginalskriven blåsmusik och arrangemang gjorda för modern blåsorkester med hela skalan träblås, valthorn i st.f. althorn, inga tenorhorn, slagverkssektion med inte bara trumset utan också melodiska slagverk. Detta föll inte alla i smaken och några som tyckte att den nya musiken var för svår eller helt enkelt inte tyckte om den, slutade i orkestern. Som motvikt började det i stället komma med nya spelare inte bara från Kyrkslätt utan också från Helsingfors, Esbo och Vanda. Under de senaste tolv åren har orkestern vuxit med det dubbla. Rekord slog orkestern under verksamhetsåret 2000–2001. Då fanns det i rullorna 39 aktiva spelare i åldern 11–65 år, varav några spelat med ända sedan början av 1980-talet: Kari Merilä, Gustav Eriksson, Eero Salminen och Mårten Hagström. Besättningen varierar årligen beroende på naturliga orsaker som arbete, skola, familj och flyttning. Tämligen konstant ljuder dock alla träblåsstämmor utom fagott i orkestern. Och brasset täcker hela skalan med undantag av valthornssektionen som ännu aldrig varit fulltalig med fyra hornister. Slagverkssektionen har fått ännu mera färg i och med en fast spelare på klockspel, marimba och xylofon. Plats för nya spelare finns det trots allt i alla sektioner. Moa Thors har fungerat som orkesterns dirigent sedan 1990 med undantag av verksamhetsåret 1998–99 då David Lundblad vikarierade. Juniororkestern leddes under det året först av Markku Viitasaari och sedan av Jalo Oinonen.

Juniororkester
Hösten 1995 beslöt Lappböle hornkapell grunda en nybörjarorkester. För detta ändamål gjorde orkestern en turné till fem av lågstadierna i Kyrkslätt. Dirigenten berättade om de olika instrumenten och efter själva konserten fick eleverna komma fram och prova dem. Dessutom fick eleverna med sig en blankett hem, där de kunde fylla i vilket instrument de helst skulle vilja börja spela. Orkestern hade väntat sig att få ett trettiotal svar och blev därför helt tagen på säng när 83 hugade spelare anmälde sitt intresse. En fjärdedel ville spela slagverk, en fjärdedel flöjt eller klarinett och en fjärdedel saxofon. Resten av önskemålen fördelade sig ganska jämnt på övriga instrument. I praktiken gick det dock till så att alla som hade anmält sig testades på alla instrument och fick sedan det som passade dem bäst.


Eftersom orkestern själv inte hade tillräckligt instrument att uppbåda lånade man av andra orkestrar runtom i landet. Och en grupp som inte alls kände till noter spelade blockflöjt de två första månaderna för att lära sig teorins grunder. Vid det laget hade dels några spelare redan tröttnat, dels hade orkestern lyckats få bidrag för att köpa flera instrument. Det var främst kommunen och församlingarna men också Lions och olika stiftelser som bidrog.

I övrigt skedde orkesterns födelse med talkokraft. Stämledare från vuxenorkestern fungerade som instruktörer för nybörjarna: Leif Wirtanen (flöjt), Jaana Norio (oboe), Therese Leinonen (klarinett), Fredrik Rahka (saxofon), Anders Hindsberg (trumpet), Fredrik Lönnfors (trombon), Kari Merilä och Johanna Ögård (tuba) samt Rainer Lindström (slagverk). Dirigenten Moa Thors tog hand om valthornisterna och Matti Malinen blockflöjtsgruppen. De första gångerna fanns instruktörerna med för att lära ut grunderna på respektive instrument. Men så fort alla fick en ton på sitt instrument samlades man för att tillsammans spela denna enda ton, klappa rytmer och lära sig att följa dirigentens instruktioner. Och redan på farsdagen samma år uppträdde den nybildade juniororkestern för första gången.

Under det första året ordnades dessutom lördagsläger för nybörjarna en gång i månaden. Också då ställde instruktörerna upp för att ge individuell undervisning. Men en viktig del av programmet var likaså lek och social samvaro. Också sommarläger för juniorerna arrangerades 1996 och -97 på Porkala udd. Tanken med juniororkesterprojektet var att ge alla en chans att pröva på – orkestern stod för instrumenten och själva deltagaravgiften var 75 mk för det första året. Många grep chansen, en del insåg att det trots allt inte var något för dem, medan andra genast följande år sökte in till musikinstitutet och i dag fyller leden i vuxenorkestern som dess ledande krafter.

Trots att juniororkesterprojektet utföll väldigt lyckat var det inget man ville åta sig på nytt. Till all lycka har musikinstitutets rektor Ismo Lähdetie förhållit sig mycket positivt till blåsmusik. Redan 1999 införlivades juniororkestern i musikinstitutets verksamhet och ett år senare grundade institutet i samarbete med Lappböle hornkapell sin första blåsorkesterskola. Orkestern leds av Jalo Oinonen. Förutom orkesterövning erbjuder musikinstitutet också instrumentalundervisning och musikteori. Alla intresserade kan gå med i blåsorkesterskolan, båda gammal och ung, utan inträdesprov. Tanken är att starta en ny årskull i blåsorkesterskolan vart tredje år.

Från Welins verkstad till kulturhus?
Under 1990-talet hade orkestern tre olika övningsutrymmen: Ljungheda ungdomsföreningslokal, Prästgårdsbackens servicecentrum och Papinmäen koulu. Ljungheda lever kvar i minnet som en mysig lokal med dunkel belysning och en smal balkong med några futtiga hyllor i ett skåp, där inte ens hälften av dagens notarkiv skulle rymmas – för att inte tala om instrumenten. Servicehusets utrymmen var till storleken bra, men förvarings¬¬utrymmet delades av allt för många andra. Dessutom var det öppet enbart under servicecentrets öppethållningstider, vilket var ett verkligt problem när t.ex. slagverket skulle hämtas före något uppträdande. När Papinmäen koulu blivit färdig räckte rektor Matti Nuotio ut sin räddande hand och hälsade Lappböle hornkapell välkommen till sina nya utrymmen. Skolor planeras dock varken för orkesterbruk eller för instrument- och notförvaring. Orkestern känner sig ofta besvärad av att hålla till i ?lånta? utrymmen, även om rektorn t.o.m. tillåtit att förvara melodiska slagverk i sitt eget arbetsrum. Därför är Lappböle hornkapell också med i en petition som strävar efter att få ett kulturhus till stånd i Kyrkslätt.

Fest och resor
Alla viktiga händelser under 1990-talet ryms knappast med i en kort översikt, men låt oss ändå nämna några. Till orkesterns 90-årsjubileum år 1993 utgavs skivan Jubileumsvindar–Juhlatuulella. I tidens anda gjordes den digitalt och trycktes på cd men också på c-kassett. På jubileumskonserten utsågs följande spelare till hedersmedlemmar: Nils-Erik Lang (tuba), Veikko Gisselberg (dirigent), Rurik Sjöblom (baryton), Veikko Huitti (althorn), Onni Wiik (klarinett), Stig Skogberg (tenor) och Per-Olof Munck (trumpet och dirigent). Hela det här hedervärda gardet slutade också spela i orkestern på 1990-talet, främst p.g.a. hög ålder och sjukdom. Att uppträda och få visa för en publik vad man övat är naturligtvis också fest. Till de speciellt festliga uppträdandena under 1990-talet hör FSSMF:s sång- och musikfester i Ekenäs 1991, Mariehamn 1996 och Esbo 2001, samt lokalförbundet MNSMF:s egna fester varje vår på olika håll i mellersta Nyland. Lappböle hornkapells samarbete med Kyrkslätts manskör har synts främst i de gemensamma advents- och julkonserterna i Kyrkslätt och Sjundeå kyrka. Anslutningen till SPOL (Suomen Puhallinorkesteriliitto) år 2001 utökade antalet årligen återkommande spelningar med blåsmusikdagarna på Borgbacken. Arvodet för uppträdandet – fritt inträde till alla anordningar – har väckt stor förtjusning åtminstone bland de yngre spelarna. Orkestern uppträder också ofta på krigsveteranernas fester, Kyrkslättdagarna och när lokala företag murar sina grundstenar. Men det är kanske ändå på de egna konserterna som Lappböle hornkapell visar vad orkestern går för. I mitten av 1990-talet gav orkestern konserter både vår och höst. Höstterminen visade sig dock ofta vara lite väl kort för att rymma både höst- och julkonsert, varför man under senare år koncentrerat sig på en större egen konsert enbart på våren.

Resorna har alltid utgjort en viktig del i orkesterns historia. Under Moa Thors ledning har Lappböle hornkapell gjort konsertresor till bl.a. Riga, Åland, Rælingen (Norge), Hapsal, Stockholm, Bergen och Luzern. Till Luzern åkte orkestern för att på den internationella WASBE-konferensen (WASBE=World Association for Symphonic Bands and Wind Ensembles) lyssna till blåsorkestrar som hör till världseliten, men fick också chansen att ge en konsert framför stadens fantastiska konserthus där det dagligen hölls friluftskonserter. Konserten bandades av schweizisk radio och sändes någon månad senare i etern. På samma scen uppträdde följande dag US Marine Band som anses vara en av världens främsta blåsorkestrar.

Den viktigaste målsättningen har ändå varit att bibehålla blåsmusiken som en del av det levande kulturutbudet i Kyrkslätt. Som vi redan flera gånger har sett i Lappböle hornkapells historia, följer orkestern människornas rytm. Låt oss bara hoppas att den rytmen alltid går hand i hand med Lappböle hornkapell.

Kari Merilä, Moa Thors

Källor: Per-Olof Munck, manuskript Lappböle hornkapell 1963–1990, 2001; MNSMF 75 år, Helsingfors 1997; intervju Nils-Erik Lang 2002.
________________________________________

Top
Alkuvuodet
Lappböle hornkapellin syntymä ja alkuvuodet ovat hieman hämärän peitossa. Kirjallisessa muodossa olevaa dokumentointia ei juurikaan ole. Erään seitsikkoa esittävän vanhan valokuvan takana komeilee vuosiluku 1902, toisessa 1905. Kyrkslätt förr och nu -kirja kertoo kuitenkin Pohjois-Kirkkonummella perustetun torviseitsikko vuonna 1903. Tätä pidetään orkesterin ikävuosien nollapisteenä. Kuva esittää ajalle tyypillistä torviseitsikkoa. Kuvassa on mm. orkesterissa kuusikymmentäluvulta alkaen pari vuosikymmentä soittaneen kunniajäsenen Stig Skogbergin isä Selim pikkupoikana. Alkuvuodet orkesteria johti entinen kaartin soittaja Gustav Heiskanen. Toiminta hiipui kuitenkin muutaman vuoden jälkeen jatkuakseen taas parin vuosikymmenen tauon jälkeen. Vuosina 1922–32 elettiin Lappböle hornkapellin renessanssia, mutta sitten alkoi osaa soittajista ikä painaa. Toiset taas muuttivat paikkakunnalta parempien toimeentulomahdollisuuksien toivossa. Sotavuodet vaativat veronsa kaatuneina, ja sodan jälkeen oli ajateltava yhteiskunnan palauttamista normaaliuomiinsa. Lopulliselta tuntuvan iskun paikallinen musiikkielämä sai kuitenkin Porkkalan alueen joutuessa Neuvostoliiton vuokra-alueeksi. Porkkalan yllättävä palautus vuonna 1956 toi paikkakunnalle entisten asukkaiden lisäksi uusia. Muuttajien joukossa tuli kunnanlääkäri Nils-Erik Lang. Kotikäynneillään hän tapasi suuren joukon kuntalaisia ja pani merkille seinillä riippuvat soittimet. Langin innostamana vuonna 1963 oli koossa sopiva määrä soittimia, kahdeksan soittajaa ja nuottikokoelma, joilla päästiin uuteen alkuun kolmenkymmenen vuoden tauon jälkeen.

Vuodet 1963–1990
Vuoden 1963 kokoonpanoon kuului ess-kornetti, ensimmäinen kornetti, kaksi toista kornettia, alttotorvi, tenoritorvi , baritonitorvi ja tuuba. Uuden ajanjakson alkuvaiheen soittajia olivat mm. Nils-Erik Lang tuuba, Martin Wikström ess-kornetti, pankinjohtaja Gösta Wikström trumpetti, Stig Skogberg tenori, Per-Olof Munck ja hänen isänsä, jotka soittivat kornettia molemmat sekä kanttori Erik Sikström, joka johti ja opettelipa soittamaan alttotorveakin. Orkesteri harjoitteli aluksi Langin lääkäriasunnon kellarin saunassa, missä akustiikka oli hyvä – joskus jopa korvia koettelevan kova. Nuotistona käytettiin Lappböle hornkapellin vuosisadan alun käsinkirjoitettuja nuottikirjoja. Uusia soittajia ilmaantui mukaan Lapinkylän nuorista, mutta myös laajemmalle oli sana kantautunut. Jo vuonna 1964 tuli mukaan taitava ja pitkäaikainen kantava baritonin soittaja Rurik Sjöblom Espoosta. Rurik soitti orkesterissa aina vuoteen 1992 – yli 80-vuotiaaksi. Seuraavana vuonna soittajia oli jo kuusitoista. Uusiasoittimia hankittiin vielä tuohon aikaan järjestetyistä sotilassoittokunnan huutokaupoista kunnan paikallisten pankkien tuella.

Esiintymisistä ensimmäisiä oli joulusoitto. Jouluaattona orkesteri suoritti kierroksen, johon kuuluivat esiintymiset Volskodissa, pääkirkon kellotapulissa ja Haapajärven hautausmaan kappelissa. Perinne jatkuu vielä tänä päivänä siten, että orkesterin jäsenet käyvät jouluaattona soittamassa muutaman jouluisen sävelmän pääkirkossa ja Haapajärven kirkossa. Kuusikymmetäluvun vaativin ja tärkein esiintyminen oli ehdottomasti Porkkalan palautuksen kymmenvuotisjuhla tammikuussa 1966. Presidentti Urho Kekkosen astuessa saliin Lappböle hornkapell kajautti Porilaisten marssin Erik Sikströmin johdolla. Juhlan kuluessa esitettiin vielä Frans von Suppén Ouvertyren, Neuvostoliiton kansallishymnin ja Maamme laulun. 1969 Lappböle hornkapellin toiminta liitettiin Kirkkonummen kansalaisopiston ohjelmaan. Harjoitustilaksi saatiin Welinin puusepänverstaan vintti Lapinkylässä. Kaksi vuotta myöhemmin kanttori Sikström muutti Ruotsiin ja Per-Olof Munck johti orkesteria vuoden 1972 helmikuuhun.

Kuusikymmentäluvun puolivälin paikkeilla orkesterin toimintaan astui mukaan uusi johtaja, Veikko Gisselberg. Aluksi hän kävi mukana harjoituksissa vain satunnaisesti, mutta tarttui tahtipuikkoon täysillä vuoden 1972 helmikuussa. Hän toi mukanaan Espoon Ristitien soittajat (Korsvägens Musikkår) ja orkesterit yhdistettiin. Kirjanpidot säilytettiin kummassakin orkesterissa erillään, mutta Kirkkonummella soitettaessa orkesteri esiintyi nimellä Lappböle hornkapell, kun taas Espoossa estradille asettui Korsvägens musikkår. Yhdistäminen Korsvägens musikkårin kanssa ei kasvattanut yksinomaan orkesteria vaan myös ohjelmistoa. Monivuotinen ess-kornetisti Martin Wikström oli lopettanut soittamisen kuusikymmentäluvun lopulla. Tilalle oli saatu klarinetisti, joka soitti korkeat ess-kornettistemmat. Alettiin soittaa amerikkalaisia marsseja, mutta myös vanhoja saksalaisia ja ruotsalaisia suosikkeja, kansansävelmäsikermiä, valsseja, humppaa, vanhoja salonkitansseja, poloneeseja jne. Harjoitustilaksi saatiin nuorisoseuratalo Bygdebo Volsista. Vuosikymmenen tähtiesiintyminen oli epäilemättä suomenruotsalaisen Lucian kruunajaiset Finlandia-talossa 1975. Vuonna 1980 vietettiin Kirkkonummen 650-vuotisjuhlia konsertein ja julkaisemalla juhlalevy. Lappböle hornkapell esiintyi levyllä Per-Olof Munckin sävellyksellä Friska vindar. Seuraavana vuonna orkesteri matkasi Saksaan Kronbergiin – silloisen pasunistin Reinen Frommerin kotikaupunkiin. Unohtumaton elämys mukana olleille 12 soittajalle ja varmasti eräs kohokohta koko ajanjaksolle 1963–1993.

1980-luku toi mukanaan lisää puupuhaltimia, mutta myös ensimmäiset naispuoliset soittajat – Outi Siiro huiluineen vuonna 1983 oli ensimmäinen rohkea. Samana vuonna Veikko Gisselberg luopui tahtipuikosta sairastuttuaan ja sen otti vastaan Per-Olof Munck joka johti orkesteria vuoteen 1986. Munckin johdolla äänitettiin ensimmäinen oma levy, joka sisälsi osaksi vanhaa musiikkia orkesterin vanhoilta ajoilta ja osaksi tuon ajankohdan ohjelmistoa. Syksyllä 1985 aloitettiin yhteistyö Kirkkonummen Musiikkiopiston kanssa tarjoamalla puhallinsoittajille mahdollisuus osallistua orkesteritoimintaan. Kourallinen nuoria tarttui tarjoukseen ja heistä tuli uskollisia orkesterilaisia useiksi vuosiksi. Harjoitustilat vuokrattiin Ljunghedasta Kirkkonummen keskustasta kulkuyhteyksien parantamiseksi. Yhteistyö musiikkiopiston kanssa johti myös siihen, että silloinen trumpetinsoiton opettaja Juha Määttänen seuraavana vuonna ryhtyi johtamaan orkesteria. Hän toimi johtajana aina syksyyn 1989, jolloin hän yllättäen irtisanoutui musiikkiopistosta ja orkesteri jäi yhtäkkiä ilman johtajaa.

Uusi aika
Vuonna 1990 Lappböle hornkapell totesi siis olevansa vakavassa kriisissä. Kuten ennenkin Nils-Erik Lang pelasti tilanteen. Hän löysi Moa Thorsin, jonka kanssa oli soittanut aikaisemmin Helsingin torvisoittokunnassa. Moa oli lopettelemassa kaksivuotista kapellimestarikurssiaan ja oli kiinnostunut saamaan orkesterin johtaakseen. Orkesteri oli tuossa vaiheessa herttainen sekoitus vanhaa seitsikkoa altto- ja tenoritorvineen sekä nykyaikaisempaa puhallinorkesteria puupuhaltimineen: kolme klarinettia ja kaksi huilua. Ohjelmisto koostui osittain septettisovituksista, joihin oli transponoitu stemmat puupuhaltimille. Moan tulon myötä ohjelmisto alkoi muuttaa luonnettaan. Hän toi mukanaan puhallinorkestereille kirjoitettua alkuperäismusiikkia sekä nykyaikaiselle puhallinorkesterille sovitettua musiikkia, jossa on puupuhaltimien koko asteikko ja käyrätorvet alttotorvien tilalla. Poissa olivat tenoritorvet ja rytmiosasto käsitti rumpusetin ohella paljon muuta, mm. melodiset lyömäsoittimet. Kaikki eivät muutoksesta pitäneet, ja joukosta irtautui muutamia, jotka kokivat uuden ohjelman vaikeaksi tai muuten epämieluisaksi. Tämän vastapainoksi alkoi kuitenkin orkesteriin ilmaantua uusia kasvoja Kirkkonummen ohella Espoota, Helsinkiä ja Vantaata myöten. Viimeksi kuluneiden kahdentoista vuoden aikana orksteri on kasvanut kooltaan kaksinkertaiseksi. Ennätys kirjattiin toimintakautena 2000–2001, jolloin aktiivisia soittajia oli 39 iältään 11–65 vuotta. Heistä jotkut ovat olleet mukana 1980-luvun alkupuolelta: Kari Merilä, Gustav Eriksson, Eero Salminen ja Mårten Hagström.

Orkesterin kokoonpano vaihtelee jonkin verran koko ajan johtuen asuinpaikka-, työpaikka-, koulu- ja perhesyistä. Melko vakiintuneesti kuitenkin puupuhallinsektioissa soivat kaikki stemmat fagotteja lukuunottamatta. Vasket kattavat koko skaalansa pl. käyrätorvet, joiden vajaus vaihtelee kahdesta kolmeen. Lyömäsoittimisto on saanut lisäväriä, kun kellopeli, marimba ja xylofoni saivat vakituisen soittajan. Tilaa uusille soittajille kuitenkin on kaikissa ryhmissä. Moa Thors on toiminut orkesterin johtajana vuodesta 1990 poislukien toimintavuosi 1998–99, jolloin hänen sijaisenaan toimi David Lundblad. Junioriorkesterissa sijaisuutta hoitivat Markku Viitasaari ja Jalo Oinonen.

Juniorityötä
Vuonna 1995 perustettiin nuoriso-orkesteri. Aikuisorkesteri teki esiintymismatkan viidelle kirkkonummelaiselle ala-asteelle. Johtaja kertoi orkesterissa käytetyistä soittimista ja konsertin jälkeen lapset saivat kokeilla kaikkia soittimia. Lasten mukana koteihin jaettiin ilmoittautumislomake perustettavaan orkesteriin liittymiseksi ja omia toiveta tulevaksi soittimekseen. Vastauksia odotettiin tulevaksi kolmisenkymmentä ja siksi 83 kinnostuksensa ilmoittanutta oli hienoinen yllätys! Neljännes halusi rumpaliksi, neljännes olisi valinnut klarinetin tai huilun ja neljännes saksofonin. Loput toiveet jakautuivat jokseenkin tasan muiden soittimien kesken. Asia ratkaistiin järjestämällä ilmoittautuneille testi kaikilla soittimilla ja pyrkimällä valitsemaan jokaiselle hänelle parhaiten soveltuva soitin. Orkesterilla ei ollut riittävästi omia soittimia ja siksi niitä lainattiin ympäri maata muilta orkestereilta. Puutetta korjattiin monin tavoin. Nuotteja ollenkaan tuntemattomille lapsille perustettiin oma kolme kuukautta toiminut nokkahuiluryhmä, jossa opeteltiin musiikin teorian alkeet. Alkuinnostuksen jälkeen osa lapsista väsyi ja toisaalta soittimien ostamiseen alettiin saada eri tahoilta avustuksia. Kunta, seurakunnat, Lions ja eri säätiöt olivat ensisijaisesti tukijoina hankinnoissa. Koulutus tapahtui talkoovoimin. Aikuisorkesterin äänenjohtajat toimivat opettajina: Leif Wirtanen (huilu), Jaana Norio (oboe), Therese Leinonen (klarinetti), Fredrik Rahka (saksofoni), Anders Hindsberg (trumpetti), Fredrik Lönnfors (pasuuna), Kari Merilä och Johanna Ögård (tuuba) samt Rainer Lindström (lyömäsoittimet). Kapellimestari Moa Thors otti vastuulleen käyrätorvet ja nokkahuiluryhmää johti Matti Malinen. Ensimmäisissä harjoituksissa opettajat antoivat ryhmilleen soitinkohtaista ohjausta. Heti kun jokainen sai soittimestaan tietyn saman äänen, kokoonnuttiin yhteen soittamaan sitä, taputtamaan rytmejä ja opettelemaan johtajan merkkien ja ohjeiden seuraamista. Jo saman vuoden isänpäivänä vasta perustettu junioriorkesteri esiintyi ensi kerran. Ensimmäisenä vuonna järjestettiin junioreille lauantaileirejä kerran kuukaudessa. Soitinopettajat osallistuvat leireille antaakseen sektiolleen yksilöopetusta. Ohjelmassa oli tärkeä osuus myös leikeillä ja yhdessäololla. Kesinä 1996 ja 1997 järjestettiin Porkkalan niemellä junioreille neljän päivän leirit. Junioriprojektin perusajatuksena oli antaa kaikille halukkaille mahdollisuus kokeiluun – orkesteri lainasi soittimet ja osallistumismaksu ensimmäisenä vuonna oli 75 markkaa. Moni tarttui tilaisuuteen, osa totesi harrastuksen itselleen sopimattomaksi. Osa hakeutui jatkokoulutukseen musiikkiopistoon jo seuraavana vuonna, ja tänä päivänä he istuvat aikuisorkesterin riveissä sen kantavana voimana. Vaikka junioriprojekti koettiin onnistuneeksi, sitä ei uudelleen ota toteuttaakseen. Kaikeksi onneksi musiikkiopiston rehtori Ismo Lähdetie on suhtautunut puhallinmusiikkiin hyvin myönteisesti. Jo vuonna 1999 junioriorkesteri kytkettiin opiston toimintaan ja vuosi myöhemmin musiikkiopisto perusti yhteistoiminnassa Lappböle hornkapellin kanssa ensimmäisen puhallinorkesterikoulunsa. Orkesteria johtaa Jalo Oinonen. Orkesteriharjoituksen ohella oppilaat saavat soitin- ja teoriaopetusta. Kaikki kiinnostuneet voivat osallistua puhallinorkesterikouluun, vanhat ja nuoret, ilman sisäänpääsy¬koetta. Suunnitelmana on käynnistää uusi kurssi joka kolmas vuosi.

Welinin verstaalta kulttuuritaloon?
Orkesterin harjoitustiloina 1990-luvulla ovat olleet Ljunghedan nuorisoseuratalo, Pappilanmäen Palvelukeskus ja Papinmäen koulu. Ljungheda muistetaan vähän hämärästä valaistuksestaan ja pienen parvekkeen ahtaalla käytävällä sijainneesta vaatimattoman kokoisesta kaapistaan, jonne tänä päivänä ei mahtuisi puolet nuottiarkistosta – soittimista puhumattakaan. Palvelukeskuksen tilat olivat muuten mitoitukseltaan hyvät, mutta pientä varastotilaa oli jakamassa liian monta käyttäjää. Lisäksi pääsy varastoon oli vain palveluskeskuksen aukioloaikoina. Saattoi siis käydä niin, että esiintymiseen oli lähdettävä ilman varastossa olleita lyömäsoittimia, kun sitä ei oltu muistettu ottaa mukaan etukäteen. Papinmäen koulun rehtori Matti Nuotio ojensi koulunsa valmistuttua auttavan kätensä ja toivotti orkesterin tervetulleeksi uusiin tiloihinsa. Kouluja ei kuitenkaan suunnitella orkesterin harjoitus- puhumattakaan varastotiloiksi. Huolimatta siitä, että jopa rehtorin oma työhuone on palvellut suurimpien soittimien säilytyspaikkana, orkesteri tuntee olonsa vähän vaivautuneeksi ?lainatiloissa?. Orkesteri onkin mukana yhtenä allekirjoittajana uuden kulttuuritalon saamiseksi kuntaan.
Juhlaa ja matkaa

1990-luvun alun jälkeisen ajan merkkitapahtumat eivät kaikki mahdu lyhyeen katsaukseen. Kirjattakoon kuitenkin joitakin. Vuonna 1993 orkesteri juhlisti 90-vuotista taivaltaan julkaisemalla levyn Juhlatuulella–Jubileumsvindar. Ajan hengen mukaisesti se tehtiin digitaalisena ja painettiin CD:lle mutta myös vielä C-kasetille. Kunniajäseniksi kutsuttiin juhlavuonna Nils-Erik Lang (tuuba), Veikko Gisselberg (johtaja), Rurik Sjöblom (baritoni), Veikko Huitti (altto), Onni Wiik (klarinetti), Stig Skogberg (tenori) ja Per-Olof Munck (trumpetti ja johto). Koko tämä kunnianarvoisa kaarti myös lopetti soittamisen orkesterissa 1990-luvulla pääasiassa ikä- ja terveyssyistä. Esiintyminen on orkesterille aina myös juhlaa. Silloin saadaan näyttää yleisölle harjoituksen tuloksia. 1990-luvun tavanomaista juhlavampia esiintymisiä ovat olleet FSSMF:n laulu- ja musiikkijuhlat Tammisaaressa 1991, Maarianhaminassa 1996 ja Espoossa 2001 sekä keväisin järjestetyt MNSMF:n laulu- ja musiikkijuhlatjuhlat. Yhteistyötä Kyrkslätts Manskörin kanssa on tehty esiintymällä heidän järjestämissään adventti- ja joulukonserteissa Kirkkonummen ja Siuntion kirkoissa. Liittyminen SPOL:iin vuonna 2001 (Suomen Puhallinorkesteriliitto) toi mukanaan säännönmukaisen esiintymisen Linnanmäellä. Soittopalkkiona saadut rannekkeet huvipuiston härveleihin ovat herättäneet suurta tyytyväisyyttä ainakin nuoremmissa soittajissa. Lappböle hornkapell on ollut usein nähty esiintyjä myös paikallisten sotaveteraanien juhlatilaisuuksissa, teollisuuslaitosten harjannostajaisissa ja Kirkkonummipäivillä. Omat vuosittaiset konsertit ovat olleet näytön paikkoja parhaimmillaan. 1990-luvun puolivälissä konsertoitiin jopa syksyisin ja keväisin. Myöhemmin syyskonsertit jätettiin ohjelmasta, koska lukukausi osoittautui liiaan lyhyeksi harjoitella ohjelmisto sekä syys- että joulukonsertteihin. Näin päädyttiin keskittämään voimat omaan suureen kevätkonserttiin. Matkat ovat tärkeä osa orkesterin elämää. Moa Thorsin johdolla Lappböle hornkapell on tehnyt konserttimatkoja mm. Riikaan, Ahvenanmaalle, Rælingeniin (Norja), Haapsaluun, Tukholmaan, Bergeniin ja Luzerniin. Luzernissa järjestettiin kesällä 2001 kansainvälinen WASBE-konferenssi (WASBE= World Association for Symphonic Bands and Wind Ensembles), jossa oli mahdollisuus kuulla puhallinmusiikkia maailman huipputasolla. Lappböle hornkapell sai myös tilaisuuden konsertoida kaupungin uskomattoman upean konserttitalon ulkolavalla, jossa päivittäin järjestettiin ulkoilmakonsertteja. Konserttimme kuultiin Svetsin radiossa muutama kuukausi myöhemmin. Samalla lavalla esiintyi seuraavana päivänä US Marine Band, jota pidetään yhtenä maailman eturivin puhallinorkestereista.

Lappböle hornkapellin tärkein tavoite on kuitenkin ollut säilyttää puhallinmusiikki osana Kirkkonummen elävää kulttuurielämää. Kuten jo muutaman kerran Lappböle Hornkapellin historiassa on nähty, orkesteri elää aikansa ihmisten rytmissä. Toivottavasti se rytmi on aina sopusoinnussa Lappböle hornkapellin kanssa.

Kari Merilä, Moa Thors

Lähteet: Per-Olof Munck, käsikirjoitus Lappböle hornkapell 1963–1990, 2001; MNSMF 75 år Minnesskrift, Helsingfors 1997; haastattelu Nils-Erik Lang 2002.